tätä blogia kirjoittaa herra b joka tulee hyvälle tuulelle hyvästä ruuasta. se on monesti tarpeen koska kaupassa rupeaa melkein säännöllisesti vituttamaan kaikki kanssaurpot jotka ovat ostoksilla.
kaikkihan tietää että jos pitää jotain jostain altaasta saada niin rouva mummo on levittänyt kätensä, toisessa kädessä ostoskärryt ja toisessa se mummojen perässävedettävä pyörälaukku ja se sitten tukkii tehokkaasti pitemmänkin tiskin.
kassajonossa kestää aina tolkuttomasti koska on ihmisiä jotka pystyy kolmella ostoksella ruuhkauttamaan koko hihnan kun pitää ettiä että mikä perkeleen  bonuskortti se nyt täällä käy, olisko se summa nyt löytyny kolikoina vai maksanko tällä kympin setelillä kun ostokset on tasan kympin. entä oisko sitä viissenttistä ni saisit setelin takasin? -öö..ööö..ööö..ööö.ööö.öööö..ööööö. mulla ois kakseuronen, auttaaks se? ja sitten.... ensin ostoskärryllinen tavaraa virtaa kassasta läpi. arvon kusipää ei tee elettäkään aloittaakseen pakkaamisen. sitten kun tulee maksun aika niin sitä yllätytään. -ai jaa, ai että nää pitäs maksaa? sitten kaivetaan lompakkoo ja selataan setelit ja yritetään saada bonukset kirjastokortilla ja lasketaan kolikoita ja selataan setelit ja sitten maksetaan kuitenkin sillä kortilla. mitäs sitten? pakataanko? ei. molemmat laarit on täynnä saman ihmisen romuja ja se ei edelleenkään pakkaa niitä koska se syynää suurennuslasin kanssa kuittia. JA AIVAN! ostoksien, jotka maksoivat 352,50 euroa, kuittiin oli tullut myyjäraukalta virhe! se ei ollutkaan huomannut että se 89 senttiä maksava jugurttitölkki oli -30%. hätäännys, paniikki, epätoivo. yrittikö se kusettaa vai oliko se rehellinen virhe? tämä asia on selvitettävä heti. ja kyllä vain; myyjäparka ei ole huomannut kesätyöntekijän paketin katvealueelle liimaamaa oranssia tarraa. kyllä vain; asiakas on oikeutettu saamaan 30 senttiä takaisin. kyllä vain; myyjä pahoittelee tapahtunutta ja yrittää päästä palvelemaan seuraavia asiakkaita. kyllä vain; asiakas huomaa "unohtaneensa" ottaa muovipusseja. kyllä vain; myyjä antaa nyt jälkikäteen ne ilmaiseksi koska ei jaksa enää hidastaa muita asiakkaita. kyllä vain; asiakas on iloinen kun huomasin sen jugurttivirheen ja sai muovikassitkin ilmaiseksi. näin säästyi melkein euro. JA KYLLÄ VAIN; joka ikistä jonossa olijaa vituttaa niin että on ihme jos aasiakas ei saa pihalla pataansa. ja myyjääkin luultavasti sapettaa niin että kun jono on tyhjä niin ei muuta kun takaovesta röökille tai parille.
ja arvon paniikkihäiriöiset kanssatoverini. te tiedätte sen tunteen kun on päivän tai viikon törpötelly, olo on kauhee, kaikki tuijottaa, ilma on tukalaa hengittää ja haluat vaan äkkiä saada tötterön tai pari siideriä sieltä kaupasta. se on ihan sama meetkö prismaan vai ärrälle niin sieltä ei tarpeeks nopeasti selviä ulos. monesti tekis mieli pistää joku puliukko asialle ja kurkkia ite puskasta mitä tapahtuu.
nämä ovat päällimmäiset syyt tämän blogin olemassaoloon. jos onnistut tekemään näillä resepteillä hyvää ruokaa niin kiitä itseäsi, älä minua. jos et onnistu niin sekään ei ole minun syy. syytön olen myös siihen että ruoka on ihan vitun kallista. siitä voi, saa ja pitää syyttää noita syyntakeettomuuden temppelissä istuvia, dementoituneita rosvoja jotka ovat erkaantuneet tästä maailmasta.
"ihmisellä ei voi olla hätä jos kotona on keskiolutta."
"ketsuppi pelastaa pahan ruoan ja tuhoo hyvän ruoan."
"tillillä ja purjolla pystyy tuhoamaan minkä tahansa ruoan."
"sisäelimet ei ole tarkoitettu ihmisen ravinnoksi."